who cares what you're saying if no ones listening

Vihdoinkin A Day To Rememberin uus levy on ulkona ja oon aivan rakastunut. Yks mun kaikkien aikojen lempparibändejä ja aaa ihan jäätäviä kylmiä väreitä menee pitkin selkärankaa etenkin tota yllä olevaa biisiä kuunnellessa. Ajattelin et kunhan rahatilanne tästä vähän kohenee (koska oli tapahtunut pieni yllätys ja  tilin saldo näyttää 2,55e, haha ha ha ha) niin ostan ton levyn. Se ois sit ensimmäinen levy ikinä jonka ostan. Oon ihan kamala ihminen mutta mulla on parempaakin käyttöä rahalle kun ostaa levyjä MUTTA toi tuli omakustanteena kamalan oikeuskiistan jälkeen niin menis raha hyvään tarkotukseen! 

 Tänään tuli näkyiltyä Hennaa ja paskanlätinän lisäks käytiin räpsimässä vähän kuvia. Vaihteeks. Tuolla on tullut ihan helkkarin nopeesti tollanen kunnon syyskeli, en tajuu! Vielä viime viikolla kun katto parvekkeelta niin puissa oli vihreetä ja maassa ei ollu lehtiä juuri nimekskään mutta nyt tilanne on sit täysin eri. Nyt siellä on nättiä! Vielä kun ois aurinkoisia kelejä joista nauttia, en oikeen välitä tollasesta kelistä että sataa jotain ihme vesihöttöä suoraan naamaan.

Kerrankin ees yks kuva missä mulla on suu kiinni! Saavutus. Oon edelleen aivan umpirakastunut mun tukkaan ja melkeen yhtä rakastunut tohon Makian raitapaitaan. Pitkästä aikaa mulla on raidallinen vaatekappale jota osaan pitää päälläni ilman että väkisin puskee pintaan muistot kaameista emoajoista ja siitä kun raitaa ja ruutua oli kaikkialla. Hyi saatana.

En malta oottaa että mun extempore H&M-tilaus saapuu. Oon pitkään halunnut jotain tollasta toppia ja nyt se oli alennuksessa, en vielä tarkalleen tiiä et miten diilaan mun mahan kanssa kun heitän ton päälle mutta ehkä senkin ongelman saa selvitettyä! (Eli hakusessa korkeevyötäröinen hame siihen asti että saan itteni timmiin kuntoon.) Tota pipoo oon halunnut jo pitkään ja koska pipoja ei koskaan voi olla liikaa niin mä sit sorruin tilaamaan senkin... Lisäks sieltä on tulossa luomiväripaletti, oon niin pihi meikkien suhteen mutta himoitsin pitkään luomiväripalettia missä on oikeesti paljon värejä niin totesin että no menköön. Oon mä hennesin aurinkopuuterillakin pärjännyt kauan! Unelmahan ois se että voisin käydä ostaan Inglotista kaikki meikit, etenkin luomivärit kun mulla sieltä on toi yks itse rakenneltu paletti mut budjetti ei salli. Vaikka ne maksaakin ittensä tosissaan takasin, kävin ostamassa ton kolmen luomivärin paletin 2011 elokuussa vähän reilulla parillakympillä ja ne luomivärit näyttää edelleen siltä että niitä ei ois ees käytetty. Paras pigmentti ikinä. Sääli etten vaan enää osaa käyttää noita ruskeen sävyjä kun ne ei passaa melkeen minkään mun vaatetuksen kanssa ikinä. Eikä huulipunien. Elämä on vaikeeta.

Ps moi t. mä ja henna:

pakollinen hiushehkutus ja paskanjauhantaa

Noni! Tiistaina hain aseet hiustenvärjäilyä varten. Vihdoin. Länttäsin (tai siis Tero länttäs sen) heti tiistaina noiden kahden Color Freshin sekotuksen päähän mutta nössöilin vaikutusajan kanssa niin tulosta ei näkynyt juurikaan. Ehkä vähän kylmempi sävy mut kaukana haetusta. Keskiviikkona oli sit vuorossa pelkkä 8/81 jonka annoin olla päässä 30min + 15min saunassa ja tulihan sieltä sellanen hopeahko lopputulos. :D Tai siis, mulle tarpeeks hopee - vaikka kuinka haluaisinkin sellasen ihan kirkkaan hopeen tukan tai vaihtoehtosesti harmaaseen menevän hopeen niin karu totuus on se että mä en enää jaksa enkä haluakaan värjätä tyvee ja sävyttää hiuksia siihen väriin koko aikaa. Mulla on luonnostaan ihan järkyttävän ohut tukka joka menee tosi helposti huonoon kuntoon ja nyt tää on ollut paremmassa kunnossa kun vuosiin, kiitos sen että oon malttanut yli vuoden nyt pysyä suht. omanvärisessä tukassa. Nyt on sit osa latvoista vähän kuivahkoa mutta np! Ne on vaan hiuksia. Ja oon tyytyväinen, koska:

Kuva torstailta jollon Teron kanssa pistettiin väriä latvoihin. Toisella puolella on tossa(KIN) kuvassa sitä vähemmän/vaihtoehtoisesti ei tarttunut yhtä hyvin kiinni, mutta vitsit että tykkään. Mukava piristysruiske ja imo violetti sopii mulle ihonvärin ja silmien takia! 

Eilen laitoin pikaseen vähän lisää väriä tonne ylikasvaneen otsiksen alueelle ja vähän pidemmälle muutenkin, se näyttää kuvassa tosi vaaleanpunaiselta mutta kyllä se enemmän violetti kun pinkki on, joskin vähän eri sävynen kun tossa ylemmässä kuvassa. Pitää vielä fiksailla tota väriä kun tää on nyt ollut vähän tällasta testailua että 1) mihin kohtiin sitä väriä kannattaa laittaa 2) kuinka helposti se tarttuu 3) millanen hoitsikka+väri-sekotus on se hyvä. 

Anteeksi kun se on iso. Mutta tosiaan, ton kuvan kirkkautta säädellessä muuttu tukan sävykin enemmän pinkihtäväks. Mutta np, tulevaisuuden varalle hyvä tietää että kiva se on noinkin...

Torstaina käytiin Teron ja tovereiden kans Klubilla, oli äärimmäisen kivaa ja nähtiin Simo Frangén (taas vaihteeks) ja mun ilme ois ollut varmaan näkemisen arvonen kun katoin herätessä faceboobia että no ketä vittua. Mutta hyvä kuva:

Simo on hieno mies! Tykkäs mun hihan alusta, tuli melkonen fuck yeah-olo kun äijä osottaa kättä ja totee vaan kovaan ääneen "WAAAAU". :----D Ebin!

Perjantaina herätessä oli sit sellanen olo et oikeesti pelkäsin että en selviä hengissä. Ihan järkyttävää. Etenkin kun heräät yhen maissa etkä saa enää unta vaikka oot nukkunut jonkun 6-7h. Käperryin sohvalle tuijottaan telkkaria, ihan kamala nälkä mutta en päässy kauppaan kun vasta Salkkareiden jälkeen kun meinasin pyörtyä n. 5m matkalla sohvalta vessaan... "Heh". Mutta Saarioisten lohikeitto ja ruisleipä fiksas olon, mulle on tullut melkeenpä tavaks huitoo aina krapulassa lohta naamaan. Toimii. 

Eilen oli kiva päivä koska käytiin mun veljen luona pitkästä aikaa ja sai rakkautta rottweilereilta. <3 Parasta ikinä. Etenkin kun nyt toisen vakkarikokoonpanoon kuuluvan ollessa toisessa osotteessa hoitamassa pentujaan niin siellä oli tyttö jota en ollut nähnyt puoleentoista vuoteen. En malta oottaa että tän kuun loppupuolella pääsee kattoon rotikkalapsia... Ai mikä pentukuume?

Ilon asia (vaikka ilme ei siltä näytäkään) on myös uus talvitakki! Parillakympillä fabon kirpparilta ja olen rakastunut. Yleensä maiharit/parkat näyttää kamalan isolta mun päällä tai muuten vaan saa mun olon läskiks mutta toi päällä on aivan ihana olla. Tuntu myöskin ihan höpöltä säästää se 30-40e täysin uuteen takkiin verrattuna kun toi takki on ihan uudenveronen.

Onneks tää päivä tuntu paranevan iltaa kohden, painajaiset on paskamaisia kun herätessä ahdistaa ja vituttaa joskus pitkänkin aikaa (kuten esim. tänään). Vähän meinas vetää mielen matalaks kun maksoin puhelinlaskun ja ekan osan objektiivia pois mutta no, ne nyt on pakollisia menoja niin ei auta! Tai pakollisia ja pakollisia, ainahan tommoset luksukset vois jättää hommaamatta mutta ennemmin tingin sit jostain muusta ja nautin kivasta puhelimesta ja kivasta objektiivista.

Oon myös vähän hämilläni kun tajusin että oon alkanut oottaan joulua jo. Nyt on lokakuu. En oo varmaan ees muksuna ruvennut miettiin joulujuttuja näin aikasin. Nyt jo meinaa iskee paniikki et mitä ihmettä ostan Terolle lahjaks. Varmaan kivempi joulu tulossa kun pariin vuoteen, aion selvitä jouluaattona siskon ja veljen täältä lähtemisen jälkeen viinipullon voimalla ja sit saankin seuraavana päivänä hyökätä veljen ja vaimonsa luo ettei tarvii yksin porukoiden kans räpiköidä kotona. Ehkä tää suunnitelma on osasyy siihen että jopa odotan tätä överikaupallista juhlapyhää. 

fool for love and full of fire

(Ylläolevassa kuvissa mun rakkausspotti. Paras paikka tässä kaupunginosassa. Tonne oon paennut monet kerrat monia ajatuksia tai kohtaamaan ajatuksia - mm. itkemään Teron perään sillon vähän yli vuosi sitten, never forget - ja wää. Vaikka toi on tossa järven rannassa ja tuuli on yleensä aivan saatanallisen kylmä niin jotenkin tuolla istuskellessa ei kiinnosta. Rentouttava paikka.)

Iltapäivästä tuli poikettua keskustassa viemässä Hennalle huppari ja sähkörööki ja väkisin räpsittiin muutamia kuvia (... muutamia, päälle sata). Hyvin huomaa mun ulkonäöllisen muutoksen maskuliiniseen päin kun on vähemmän meikkiä, mutta no, näillä mennään! 

Tekemisen puutteen takia (aka GTA sijaitsee Teron kämpillä eikä jaksettu liikkua sinne) raahasin Teron pihalle kävelemään että voisin ehkä mahdollisesti räpsiä jotain pakollisia syyskuvia. Muistikortilta löyty myös kasa kuvia Teron kärsivästä ilmeestä kun perjantaina ei ollutkaan luvassa kaljaa, mutta mä nyt jätän ne julkaisematta ainakin toistaseks ettei tuu sanomista... 

Mut kävelyllä tuli vastaan tällasia kamuja, alko niin kovin surettaa ettei tullu leipää mukaan et ois voinut antaa pikkusille jotain mässättävää. :< Söpöjä otuksia! Eräs nimeltämainitsematon tyttö ois mieluusti napannut tällaisen(kin) kotiin paijattavaks... Tosin siinä ois voinu olla suhteellisen nopsaa ainekset sorsapaistiin kun koirat ois vähän tehnyt tuttavuutta.

Oli taas jännää huomata kuvankäsittelyn yhteydessä että Youtube on jännä. Ensin kuuntelet sitä sun tätä mitä noin yleisestikin tulee popiteltua. Yhtäkkiä huomaat kuuntelevas Phil Collinsia. Ei tää tosin niin jäätävää ollut kun se kun joskus Hennan kanssa selailtiin Youtubesta enmuistamitä mutta päädyttiin kattoon hevosten astutusvideoita. 

PS. Kauhee makeenhimo eikä oo rahaa. First world problems. Kuolema tulee.

keksin tähän ehkä jonkun tekotaiteellisen lyriikanpätkäotsikon myöhemmin

Kuvaspämmi tulossa! Minä ja yksi ja sama ilme naamalla koko ajan. Ihanaa katsottavaa. Ei mutta vähän kyrsi kun tuli huomattua että ainakaan mä en tuolla enää sukkiksilla tarkene. :( En ainakaan niin kauan kun toi tuuli on tommonen. Ärsyttää koska en vaan haluais enkä jaksais pitää farkkuja 24/7 ihan vielä, ja mitään fiksuja paksuja sukkahousujakaan en oo onnistunut vielä löytämään t. nirso. Hassua että on tällasia vaatetuskuvia (ja eiliseltäkin on, woop woop!). Paita on Drop Deadin, shortsit Crockerin farkuista leikatut, pipo Lost&Foundin ja huivi on jostain. Mulla alkaa pitkästä aikaa näyttää vaatevarasto sellaselta miltä oon halunnut sen näyttävän jo piiiitkän pitkän aikaa. Hiljaa hyvä tulee!

Näihin(kin) kuviin ois sopinut niin paljon paremmin tummempi huulipuna mutta koska en enää jotenkin osaa käyttää mun peruspunasta punaa eikä oo ollut rahaa hommata sitä seuraavaa unelmien huulipunaa niin pinkki sai ajaa asiansa. Ens keskiviikkona pääsen tuhlaan sit taas vähän...

Tiistaina lähdettiin juhlimaan toverin syntymäpäiviä ja illan kuvamateriaalia siinä vasemmalla, ihana Miia. <3 Oli kiva ilta kyllä, tuli tampattua Prodigyä Doriksessa ihan meiningeissä ja voi että sitä iloo kun pääs tanssimaan edes vähän. Keskiviikkona näin sit rakasta Hennaa pitkästä aikaa ja hyvin huomaa että vaikka ei nähtäis aikoihin niin silti jutut on aina yhtä paskoja ja naurun määrä vakio. Ja yhteiskuvat on aina yhtä kauniita. Ootan jännityksellä että päätyykö mun ja Hennan hienot lipsync-videot nettiin... Käytiin vähän valokuvailemassa toisiamme ja kuvat nyt oli mun osalta tätä tasoo:

Nättiä matskua as usual. No ei, oli siellä pari vähän vähemmän nättiäkin otosta. Onneks. Mutta kaksoisleukaposeeraus ei oikeesti petä koskaan. Toimii vuodesta toiseen.

Farkkupaita Saints&Mortals/Carlings, teeppari Cheap Mondaylta ja muuten sit samat kun aiemminkin. Mulle tuli yhtäkkii suunnaton halu koittaa ultimaattisia Miley Cyrus-nutturoita ja en vaan päässy yli siitä että mun mielestä ne oli hirveen söpöt. Kerrankin jotain erilaista kun mulla on yleensä aina hiukset auki. 

Ja hiuksista puheen ollen, keskiviikkona käväsen hakeen hopeen/tuhkasen sävytteen tukkaan ja violettia suoraväriä. Oon niin pitkään haaveillut 1) hopeenharmaasta tukasta (koska se on niin jees) ja 2) violetista dip dye-meiningistä. Nyt ajattelin uskaltaa toteuttaa suunnitelmat! Mulla ei oo pitkään aikaan ollut kahta eri väriä tukassa (ellei vaaleen eri sävyjä lasketa) niin ootan tätä tosi innolla. Vaikka toi nyt tuntuu olevan aika massameininkiä niin olkoon. :D Saa nähä mitä tulee, Tero pääsee menettään hermonsa mun vaativuuden kanssa ja sit varmaan sörkin omillakin sormilla sinne sekaan kun ruvetaan latvoja värjäileen... Siinä on ainekset ihan täyteen katastrofiin mut ehkä siitä selvitään hengissä!

Tää syksy on ihanaa aikaa kun musta tuntuu tälleen sisälläkin et tarviin tumput käsiin. Oon aivan umpijäässä ja se että pääsen saunaan tuntuu ihan maailman parhaalta jutulta just nyt kun sormet ja varpaat on ihan jääkalikat. Istun täällä pipo päässä ja pitkähihanen paita ja kollarit päällä mut ei kun tärisyttää. Äärimmäisen mahtavaa. 

Kelasin että voisin tossa jossain kohtaa väsätä postauksen missä näkyy mun hiuksia pidemmältä aikaa kun etenkin nuorempana tuli kokeiltua vähän sitä sun tätä. Mut pitänee katsella että jaksanko, ja sit siinä on sekin että kuolenko häpeään kaikkia kuvia katsoessani. T. emovaihe ja pissisvaihe. Ja kaikki "en tiedä mitä teen apua"-vaiheet. We'll see.

PS. Tsekatkaa uus headeri! Vaikken osaa värittää photarilla ni tykkään siitä silti.

even hell can get comfy once you've settled in

Alotan nyt tällä kun en tiiä mitä muutakaan keksisin. Paska kuva mutta hienot tatuoinnit! Ne on kyllä ylhäältä samoilla kohdilla, jouduin vaan käänteleen ja väänteleen tota kuvaa ettei kenenkään tarvis katella mun pikkareita (enkä kyllä haluais niitä täällä esitelläkään jos nyt siihen lähdetään), parasta kannatella mun pienillä käsillä suht. painavaa runko+objektiivi-yhdistelmää ja yrittää saada vakaa kuva josta jopa näkisi jotain. Mutta siinä on ja pysyy. 30.11. jatketaan värien merkeissä enkä malta oottaa, onneks siihen ei oo oikeesti ees pitkä aika, menee todennäkösesti ihan hujauksessa. Jee! Tässä taas sit yks itsetunnon nostaja, tykkään kattoa mun jalkoja paljon enemmän nyt. Hihi. Hihihii. Nyt ne on ihan kivat jalat. Vähän löllyvät, mutta sitä se teettää kun on vähän persevä ihminen.

Musta ois aivan ihanaa jos blogin pitäminen vois olla mulle sitä mitä se on tosi monille - uusia vaatteita, sanahelinää, iloisia juttuja, paskat päivät kuitataan toteamalla että pöh. Mä oon ehkä liikaakin sitä tyyppiä joka purkaa asioita parhaiten kirjoittamalla, vaikka siinä usein käy niin että kun julkiseen blogiin kirjoitan mitä pään sisällä oikeesti liikkuu, muutakin kun niitä ilosia asioita, niin saan jäätävän morkkiksen myöhemmin että voi ei miks kerroin kaikki kelaa että haen huomioo aagh nyt äkkiä poistamaan kaikki ja happyhappyjoyjoy-meininki taas päälle. Mut ehkä mä pääsen siitä joskus eroon. Tai sitten en, oon kuitenkin aika monta blogia käynyt läpi ja jonkin verran tunnen itseäni. 

Anyway, eilen illalla oli pitkästä aikaa sellanen olo että mä tunsin yhtäkkiä olevani ihan tyhjän päällä. Ensin mulle iski yhtäkkiä suunnaton vitutus jostain, ja muutama tunti sen jälkeen saatuani äipältä periaatteessa ihan mitättömän tekstiviestin (mutta joka kuitenkin mulle oli iso asia, tai niin, no, en jaksa nyt avata tätä sen enempää) niin kaikki vaan jotenkin napsahti. Ekaa kertaa pitkään aikaan mulla oli sellanen olo että ei hitto, en mä jaksa puskea eteenpäin. Tai siis, oon oikeestaan koko tän vuoden ollut ison osan ajasta sillä asenteella että mä pääsen kaikesta paskasta yli, mä oon vahva ja saavutan kaiken mitä ikinä haluunkin, mä pystyn mihin vaan koska oon rämpinyt niin monta vuotta niin syvässä paskassa että ei tosikaan. Ja sit ihan yhtäkkiä pamahtaa se tunne mitä en enää ees muistanut, se kun tekis mieli vaan maata sängyn pohjalla ja haistattaa paskat kaikelle, todeta et ihan oikeesti, en mä jaksa enää. Vaikka ei mulla oo ollut mitenkään erityisen raskasta tänä vuonna, mulla on ihana poikaystävä ja enemmän ihania ihmisiä ympärillä kun koskaan. Kai se sit vaan on se kun on niin kyllästynyt niihin elämän tiettyihin asioihin jotka sit painaa päälle vuodesta toiseen eikä oikeestaan koskaan jätä rauhaan. Ei ainakaan ennen kun pääsen muuttamaan pois kotoa, ja sitä saa vissiin odotella vielä. Vielä tänäänkin on ollut sellanen olo et haista vittu koulu, mitä mä sillä teen, en mä kuitenkaan pääse ikinä elämässä eteenpäin, turhaan stressaan sen suorittamisesta hahahaha mitä vittua joku yhteishaku en kuitenkaan pääse parturi-kampaajakouluun koska en oo syntyny kultalusikka perseessä että voisin käydä sen yksityisenä. Tekis melkein mieli itkee ja nauraa samaan aikaan jollekin työnhaulle, miks mä edes yritän? Jotenkin en osaa ajatella yhtään mun normaalilla suhteellisen positiivisella tavalla. Kaikki on aina aikasemminkin jossain kohtaa pamahtanut tuhannen pillun päreiks, ihan varmasti nytkin käy niin, niin mitä suotta ees yrittää? Tää on ihan naurettavaa ajatella näin ja tiedän että jossain vaiheessa mä oon taas ihan et OH FUCK YEAH I'M GONNA DO IT THE WHOLE WORLD CAN SUCK MY NON-EXISTENT DICK BECAUSE I'M FUCKING AWESOME AND I'M NOT GONNA LET YOU RUIN ME mut ei tässä, sitä odotellessa. Siihen saattaa mennä pari päivää tai pari kuukautta. Elämme jännittäviä aikoja.

Voi jeesus mikä avautuminen. Mut teki kyllä ihan hyvää! Vielä joskus opin avautumaan häpeämättä sitä. Paljon coolimpaa esittää vaan että ei oo ongelmia ja jos onkin niin ne ei itketä eikä ahdista vaan ainoastaan vituttaa ja heittää kaikki vaan läpäks. Avautumisongelmaa ei toki auta se et harvaan ihmiseen voi oikeesti luottaa, joten itsesuojeluvaisto vähän huutelee et älä viitti paljastaa itestäs liikaa. Mut ehkä sekin menee joskus ohi? Oon mä päästänyt jo pari ihmistä perheen lisäks mun suuren, mahtavan suojakuoren ohi, niin ehkä lisää ihmeitä on odotettavissa. Ja nyt tulee taas sellasta tajunnanvirtaa ettei mitään rajaa.

Kunhan selviäisin tästä loppukuusta ja saisin aikaseks muutakin kun GTA:n pelaamista ja suht. merkityksetöntä bloggaamista niin aion palkita itseni pienellä humalalla ja toivottavasti myös tanssahtelulla JA BMTH:n keikkalipulla (VIHDOIN). Plus ootan niin innolla että porukat lähtee ens kuun loppupuolella (taas) Espanjaan. Yritän unohtaa sen tosiseikan että raha-asioiden priorisoinnissa menee taas joku aika pahasti vituiks ja olla onnellinen siitä että me saadaan olla Teron ja koirien kanssa täällä se pari viikkoa rauhassa. Pelailla ja lenkkeillä ja olla vaan, munkaan ei tarvii ahdistua siitä että vietän aikaa kotona. Parasta.

rakasta mua sellaisena kuin oon ja saat pankkiryöstäjän rakkauden

Pariisin Kevät soi ja käynnissä on elämääkin suurempi pohdinta siitä, miks esim. Pariisin Kevät ja Lana Del Rey kuulostaa paljon paremmalta syksyllä. Samoin kun Heli Kajo. Ja aika monet muutkin. Ehkä se on tiettyihin musiikkeihin liittyvät muistot tai sit vaan kuvittelen ja oikeesti noi kaikki kuulostaa yhtä hyvältä vuodenajasta riippumatta (ei). Muutenkin on hirveen jännä kun mulla menee niin vuodenajoittain tiettyjen artistien kuuntelu. Ei sitä ehkä sillä hetkellä sisäistä mutta kun vähän pohtii että mitä tulee kuunneltua milloinkin niin yhtäkkiä tajuaa että useimmiten talvisin kuulokkeista pauhaa underOATH ihan saatanallisen kovaa ja mitä lähemmäs kesää päästään niin tulee kuunneltua jotain meininkimusiikkia mikä aiheuttaa väkisinkin hyvän ja menevän fiiliksen. 

Aion nyt pahoitella suuresti tän postauksen kuvien laatua, en oo kantanut kameraa taas missään mukana ja oleskelupaikkojen valaistukset on olleet vähän niin ja näin. Ts. rappioituminen tuli taas koettua.

Joku saatto jo spotata että medusa on poissa ja korvat näyttää taas vähän isommilta... Mutta niin. Tiistaina tuli lähdettyä "parille" mikä sit lähti vähän lapasesta kun matka jatku alesta Dorikseen. Rakkaan Nooran kanssa rymyttiin jossain metikössä ja mun puhelimesta puuttuu palanen eli ihan 5/5. Te amo? More like te quila. 

Perjantaina piti lähtee extempore parille. Ihan tosissaan parille... Päädyin sit ensimmäistä kertaa viikonloppuna poikkeemaan Rumaan. Oli hauskaa. Paikka jossa soi mun tyylistä musiikkia ja tuntu ekaa kertaa et kukaan ei kattonut mitenkään kieroon. Tai sit normaalisti vaan kuvittelen, mutta kuitenkin! Lauantaina suuntana oli sit uudestaan Ruma ja oli melkeenpä vielä hauskempaa, eli ihan onnistunut viikonloppu. Ainoo mikä vähän huolettaa on mun rahatilanne, tatuointirahojen lisäks mulla on omalla tilillä about 4e käyttörahaa. Ja tää varmasti kuulostaa siltä että "höhö idiootti oot vaan dokannut kaiken" mutta kun en oo... Osa mun rahoista tuntuu vaan kadonneen mystisesti jonnekin enkä vaan käsitä tätä. Pitää siis odottaa uuden GTA:n ostamista alkukuuhun. :( Sinänsä ihan toimiva systeemi, että mulla ois tosiaan taas tärkeetäkin tekemistä, esim. neljä kurssia joille ilmottauduin mutta jotka vaan maagisesti unohdin. En välillä kestä itteäni lainkaan.

Viikonlopun jäljiltä taisin nyt vihdoin oppia sen että nyt on syyskuu. Syyskuussa ei oo enää etenkään yöllä kamalan lämmin. Eli ota se helvetin kaulahuivi edes mukaan. Kurkku tuntuu taas siltä että siellä on joku äärimmäisen lihava asukki joka viiltää mua puukolla joka kerta kun nielasen. Voittoa! En tajuu mikä tässä nyt mättää kun yleensä oon ihan et jeejee kaulahuivi tumput pipo jee takki jee neuleita, nii nyt sit kun voisin jo käyttää ainakin kaulahuivia ja ehkä jopa hanskojakin (ja pipo nyt on ympärivuotinen asuste...) niin en tee sitä? Typerä nainen.

Alotin taas uuden proggiksen, mullahan ei siis oo näitä entisestään tarpeeks kesken. Nyt saa alkaa heittää veikkauksia että millon tosta tulee valmis vai tuleeko siitä valmista koskaan. Kyllä ainakin nyt tuntuu siltä että haluun tehdä ton valmiiks koska kunhan jaksan fiksailla mittasuhteita ym. niin tossa on jo paljon parempi pohja kun nyt, saati et miltä se näyttäiskään valmiina... Mutta mulla on vähän paha tapa saada vähän väliä uusia piirrustusideoita ja sit ne vanhat vähän niinkun jää vaan lojumaan. 

Mua myös mietitytti pitkään kun oisin halunnut tänne jonkun sneak peekin heittää niistä torstaina iholle asettuvista kuvista, mut ääää. Oon pitänyt aiemmatkin vaan parin ihmisen tiedossa, ja nyt on taas sama tilanne, niin ehkä mä yritän vaan malttaa mieleni. Oon maailman huonoin missään yllätysjutuissa kun aina jotenkin vahingossa tai "vahingossa" livautan jotain muka-salaista tietoa... Esim. pienenä halusin päteä sillä että tiesin mitä mun veli saa joululahjaksi niin KUISKASIN vieressä olevalle siskolleni että "älä kerro että se saa joululahjaks kitaran" niin mun kuiskausääni olikin sit vähän kovempi niin eikö huoneen toisella puolella oleva velikin sen kuullut. Ilonpilaaja on toinen nimeni. Mutta mä lupaan postata heti torstaina vaikka jo kuvaa vaikka kuinka ois punaset ja turvonneet meiningit, en tiiä kiinnostaako ketään mut mä oon niin täpinöissäni että totta helvetissä mä spämmään kuvan joka paikkaan.

we all look for heaven and we put our love first

Pitkästä aikaa! Vähän jäi kirjottelu koska ensin kouluhommat, sitten olikin jo häähumua ja sitten hommasin itteni kipeeks! Hyvin tehty, Ella. Nyt on "onneks" jäljellä enää maailman jäätävin yskä. Ei vituta.

Ihanan hyvälaatusia kuvia, mutta hei, kuvia kuitenkin. Mua harvemmin näkee mekossa ja hiukset oikein laitettuna (kiitoksia rakkaalle poikaystävälleni kampauksesta, pus pus ja ole hyvä tästä huomionosoituksesta <3), joten jaksan edelleen vähän hämmästellä näitä kuvia. Toisessa kuvassa siis minä ja ihanat tätini ja seuraavassa sitten kaksi paria siskoksia eli serkukset. Jotenkin naurattaa kun toisen siskosparin tunnistaa ihan täysin siskoksiksi mutta sitten ollaan mä ja mun sisko joita ei yhdistä muu kun vaalea tukka. Mutta oli ihan mahtavat häät! Mähän oon siis ollut häissä joskus alle vuoden ikäsenä sen aiemman kerran, joten muistikuvia ei oletettavastikaan ole... En oikeen tiennyt mitä olettaa, mutta jotenkin arvasin että hääparin tuntien kamalaa kärsimystä ei oo luvassa. Mun sisäinen romantikko joka haluaa naimisiin täydellisten häiden kera ja lapsia ja koiria ja tietenkin sen aviomiehenkin heräs ihan täysin tuolla, hyvin harvinainen tilanne! Rupesin vollottomaan kun isoveli astu alttarille mutta eihän se ollut vielä mitään verrattuna morsiamen pitämän puheen aiheuttamaan vesiputoukseen - osoitin vaan hysteerisesti kyynelehtimällä ja räkää ryystämällä sitä että olin niin onnellinen ja samaa mieltä kaikesta mitä veljen vaimo sanoi - ja häävalssi onnistu myös hyvin herkistämään. Ja mä ajattelin että minähän en häissä itke, perkele. Toisin kävi. Kaikki se kaikille näkyvä rakkaus sai jopa tällasen skeptisen, pessimistisen ämmän muuttamaan mieltään monista asioista, ja nyt mua hämmentää se tosiasia että tää teksti ei jotenkin tunnu yhtään mun kirjoittamalta...

Tosiaan. Jalat väsy koroissa joten illalla hipsin sitten pihalla pikku pöhnässä ilman kenkiä ja pienessä, ohuessa, selästä avoimessa mekossa. Ta-DAH, flunssa! Worth it, mutta vitutti silti. Ei käynyt mielessäkään että elokuun viimisen viikonlopun ilta ja yö vois olla jo suht. viileähkö ja nurmikko kosteaa ja siitä saattaa aiheutua jonkinnäköistä vilustumista. Tero tuntu myös tykkäävän siitä että tulin pienessä sievässä takaisin juhlistamaan meidän puolivuotispäivää siinä yöllä...

KATSOKAA HÄNTÄ. Hän on Cara, hieman yli kolmen kuukauden ikäinen amstaffilapsonen joka oli meillä viikonlopun hoidossa. Tänhän piti mennä niin että Cara tulee viemään mun pentukuumeen pois sillä pissakakkarumballa ja naskalihampaillaan. Ei. Se ei mennyt yhtään niin. Tilanne vaan paheni. Niin hellyyttävä tapaus. Vaikka koiranpentu viekin aikaa ja vaivaa ja rahaa niin ei se jotenkin vaan tunnu ongelmalta. Paitsi se rahaosuus tietenkin, mikä onkin se syy siihen miksi mulle ei ole pentua tulossa. Tietty kämppääkin ois vaikeempi löytää koiran kanssa, mutta se nyt ois kuitenkin pienempi ongelma kun raha. Joten mun pitää vaan jatkaa haaveilemista... Cara onneks tekee comebackin parin viikon päästä niin ei tarvii turhan kauaa viettää pennutonta elämää tässä välissä! Hämeenlinnaankaan ei onneksi oo pitkä matka niin sinne on mahdollisuus lähteä tota lasta moikkailemaan. Tässä tuli taas se fakta ilmi että kerran koiratyttö, aina koiratyttö. Mä en osaa kuvitella elämää ilman koiraa, Teronkin kämppä tuntu paljon enemmän kodilta kun siellä oli koira. 

Päivällä luvassa kauhukokemus, mun englannin opettaja soittaa mulle kolmen aikaan ja pitää ns. "työhaastattelun" joka sitten on viiminen osuus mun kurssista. Vihaan puhua puhelimessa. Vielä enemmän vihaan puhua puhelimessa tuntemattomille ihmisille. Mua ahdistaa koko tilanne aivan saatanasti, vaikka se onkin arviolta alle viidessä minuutissa ohi. Osaan puhua englantia hyvin, oon hyvä siinä, mutta miten mun pitäisi onnistua puhumaan englantia kun jopa suomen puhuminen puhelimessa menee jäätäväks sönköttämiseks? Ja jos mun Crazy Factory-tilaus ei tule päivällä niin voin kertoo että kiukuttaa. Oon yrittänyt tsempata itteäni sillä että hei mitä jostain puhelusta lololol, koruja tulossa, saat kakskymppiset korviin ja renkaan nenään mutta hehe sit tajusin että jos mulla on mun tyypillinen äärimmäisen kehno tuuri niin ei ne tuu. Voi itku! On kyllä taas niin first world problems-meininki.

10 päivää tatuointiaikaan enkä malta oottaaaa aaaa aaaaaa heti kun ajattelenkin koko asiaa niin perhosia mahanpohjassa! Eikä enää ees kiinnosta se tosiasia että se 150e on mun budjetista aika iso lohkasu. Mun reisistä tulee niin nätit. Tulee näyttään ihanalta kun ne leimatki sit aaltoilee siinä kun reidet hyllyy. <3

PS. Kiinnostaisko ketään ilmotella mulle jotain lemppariblogejaan? Haluisin kipeesti uutta luettavaa mut oon ihan kujalla että mistä alkaisin ees ettimään. Ois kiva!!

I will keep my head and heart above the waves

Kevyt radiohiljasuus heti blogitaipaleen alkuun toimii. Ei mutta, kerrankin pistin asioita vähän tärkeysjärjestykseen. Hoidin pakollisia kouluhommia pois alta ja nyt oon yrittänyt sit selvitä mun jäätävästä univelasta (tuloksetta). On kyllä ollut taas niin olematon olo jonkun viikon ajan varmaankin. Jotenkin huomaa syksyn tulon mielialassa ihan heti. Vaikka syksy omalla tavallaan onkin oikeestaan mun lempparivuodenaika (hupparit, huivit, pipot, farkut, LAPASET, värikkäät lehdet, sadepäiviä ja teetä) niin joka vuosi se vaan yllättää että jaa, mun masennus päättää ilmotella itestään vahvemmin heti kun illat pimenee. Oikein mikään ei kiinnosta, peilistä kattoo takasin mustat silmänaluset ja iso nenä, ahistaa ja stressaa vaikka minkään ei todellakaan pitäis ahistaa tai stressata eikä kumpaankaan oo oikeasti mitään syytä. Mun tekis mieli valokuvata ja _piirtää_ ihan helvetisti, mutta sitten iskee ajatus että no, en mä oikeesti osaa, muut on aina parempia, en jaksa edes yrittää. Helvetin pimeys. Ja mun ristiriitaset tunteet sitä kohtaan. 

Ja koska mieli on ollut semisti maassa lähipäivät niin enpä oo tehnytkään sit juurikaan mitään. Ainoot kuvat on viime viikolta kun tuli käytettyä mun murusia uimassa ja sit leikittiin Teron kanssa kotia kun vahdittiin mun siskonpoikaa. Ei oo vaan kiinnostanut lähtee oikeen mihinkään. Kaipaan mun meikattua naamaa ja laitettua tukkaa ja sosiaalisia aktiviteetteja mutta ei vaan oo saanut mitään aikaseks. Hnngh. Onneks ylihuomenna on vuorossa veljen häät ja sit saa pakkeloida naaman ja Tero laittaa mun hiukset. Ja lisäks pääsee sitten ahdistumaan siitä tuntemattomien ihmisten määrästä. Social awkwardness ftw.

Mutta hei, kyllä kaiken tän olemattoman olon seassa on niitä ilonkin tunteita. Mulle tulee pian rahaa ja pääsen taas vastuuttomasti tuhlaamaan lähestulkoon kaiken fb-kirpparilta varattuihin ihanuuksiin. Sen lisäks käytän hyvin vastuuttomasti 150e tatuointeihin. (21 PÄIVÄÄ!!!) Uudet vaatteet ja leimat piristää aina. Ja oon mä kieltämättä onnellinen siitäkin että mun ei (ehkä) tarvitse käydä tätä syksypaskaa yksin nyt kun mulla on Tero. Olettaen että se jaksaa katella mua paskoinakin aikoina, sillonkin kun tuntuu että aurinko ei paista risukasoihin ja mikään ei ihan kauheesti jaksa huvittaa, ainakaan siihen malliin kun yleensä. Pitää vaan toivoo parasta.

(Onko paha juttu että oon jo keksinyt ihan mahtavan outfitin tatskaherukuvia varten vaikka niitä ei tuu otettua vielä ikuisuuksiin... Mutku! Ne vaan pamahti mieleen. Ja oon jostain saanut omituisen päähänpinttymän että niitä vaatteitahan ei voi missään nimessä käyttää ennen sitä kun pyydän jonkun räpsimään musta kuvia???? Wat. Pitäs vissiin yrittää olla järkevämpi)

and when you die, the only kingdom you'll see is two foot wide and six foot deep

Sää on ollut taas viime aikoina kuin morsian. Kylmä, kostee ja vittumainen. Onneks siitä huolimatta on ollut kivoja päiviä kivassa seurassa! Torstaina tuli vaan hengailtua kaverin kanssa ja käytiin nautiskelemassa kuoharisorbetit, sit eksyttiin Teron kera taas Nooran ja Pinjan kanssa Palomarin viihdevisaan ja siitä ilta jatku sit suhtkoht extempore Klubille. Oli mukavaa joskin perjantaina olo oli taas jokseenkin mielenkiintoinen... Onneks en oo vielä kokenut krapulaa johon kylmäsavulohi ei auttais. 

_oli_hyvää_. Seuraavan kerran ostan noita muutaman niin sitä voi sanoo jo sivistyneesti hommatuks humalaks.

Tässä esimakua mun ja Pinjan tulevasta runokokoelmasta. Lauantaina oli tosiaan Nooran ja Pinjan tuparit ja hyvät tuparit olikin. Kaunista runoilua, kaunista kuvasatoa, NACHOJA ja Nooran tekemää petollista boolia. 5/5!

Tollasia iltoja sais olla useemminkin. Vaikka ensin kuumottelinkin koska yy tuntemattomia ihmisiä mutta eipä se sit haitannutkaan alkuahistuksen jälkeen. Meiän piti tulla Teron kanssa sieltä sit meille suoraan kun muut lähtee baariin mut eksyttiin sitten taas Loungeen yksille. Ei valittamista. Lepposa kävelymatka keskellä yötä kotiin koleessa alkusyksyn säässä tuntu pitkästä aikaa jopa kivalta. 

Musta tuntuu että mulla on nykyään mukamas liikaa tekemistä. Tai siis ei oikeesti mitään tähdellistä (tai no, koulu...) mutta kun mun on pitänyt pitkään piirtää kaikkia uusia ideoita - joita on taas se 15-20 - ja sen lisäks tekee mieli pelata Bäfää JA sen lisäks Simsiä kun sain nyt ihan aidon version siitäkin koneelle halvalla ja UUTUUDENVIEHÄTYS. Oon ihan käsittämättömän huono priorisoimaan asioita oikein ja sit oon aina sen takia kusessa. Mutta np. Nyt skarppaan, ens tiistain jälkeen mä voin taas piirtää ja pelailla enemmän... Ei kyllä lohduta yhtään. Nice try tho.

Puhuin sillon aikasemmin siitä Tamronin lasin ostamisesta ni unohdin tossa viimeks sit ihkutella että tosiaan kotiutin sen sillon kun tultiin Suomussalmelta. Osarillahan toi on koska oon köyhä paskiainen, mutta ei haittaa! Ja koska mä en oo ehtinyt kuvaileen kaikkien muiden teinityttöjen tapaan vielä vesihanoja sillä ni siinä on teille taiteellinen höyhenkuva. <3 <3

PS. tässä pitkästä aikaa kuva jossa itse pidän naamastani. Kohta tulee jostain suunnasta kommenttii ku huomio_huora_meininki_666 jne, yea I know I'm fine as hell hHAHAHAHAHAHA sorry not sorry

(ainii. mulla ei oo muita hihattomia paitoja ku toi yks ja sama. sori.)